Cadacross
Turmion Taival
MÀ veriset kentÀt aamunkoissa saavutin
rikin katku peitti löyhkÀn ruumiin mÀdÀnneen
NÀin miesten kaatuvan mÀ tuoksinassa taistelun
kuin koirat he vuosivat IsÀnmaansa puolesta
Raivoavan hÀrÀn lailla taisteluun mÀ kÀyn
ja huudan "Kuole Saatana!"
Verenmaku suussani ma syoksyn turmioon...
Urheasti katkeraan loppuun asti taistelin
uljaana mÀ kaaduin miekka sydÀmessÀin
tunsin tuskaa suloista ja kipua viiltÀvÀÀ
kun liekit Helvetin ruoski haarniskaani
Raivoavan hÀrÀn lailla taisteluun mÀ kÀyn
ja huudan "Kuole Saatana!"
Verenmaku suussani ma syoksyn turmioon...
Viel' kerran mÀ nostan mun verisen pÀÀni ja raivoan taivaisiin
viel' kerran mÀ kiroan taivaiset vallat ja suon niille Helvetin
Ruhjottu, raiskattu, verinen ruumiini on jÀtetty mÀtÀnemÀÀn
kohtaan katseen mÀ Tuonelan Herran porteilla Helvetin
SilmÀt nuo tappavat nÀÀn, mÀ, Kuoleman Enkelin
Nuo kuolaavat Helvetinkoirat raastavat sieluni...
Urheasti katkeraan loppuun asti taistelin
uljaana mÀ kaaduin miekka sydÀmmessÀin
Tunsin tuskaa suloista kun maailma hiipui pois
jouduin nöyrtymÀÀn mÀ eessÀ julman kohtalon
Pimeys peitti valon mielessÀni mun
Miekka sydÀmessÀni kentille nyt jÀin
Portit Helvetin eessÀin aukeni
Tulisen meren rannat ovat kotini ja ikuisuuteni
Turmion Taival
MÀ veriset kentÀt aamunkoissa saavutin
rikin katku peitti löyhkÀn ruumiin mÀdÀnneen
NÀin miesten kaatuvan mÀ tuoksinassa taistelun
kuin koirat he vuosivat IsÀnmaansa puolesta
Raivoavan hÀrÀn lailla taisteluun mÀ kÀyn
ja huudan "Kuole Saatana!"
Verenmaku suussani ma syoksyn turmioon...
Urheasti katkeraan loppuun asti taistelin
uljaana mÀ kaaduin miekka sydÀmessÀin
tunsin tuskaa suloista ja kipua viiltÀvÀÀ
kun liekit Helvetin ruoski haarniskaani
Raivoavan hÀrÀn lailla taisteluun mÀ kÀyn
ja huudan "Kuole Saatana!"
Verenmaku suussani ma syoksyn turmioon...
Viel' kerran mÀ nostan mun verisen pÀÀni ja raivoan taivaisiin
viel' kerran mÀ kiroan taivaiset vallat ja suon niille Helvetin
Ruhjottu, raiskattu, verinen ruumiini on jÀtetty mÀtÀnemÀÀn
kohtaan katseen mÀ Tuonelan Herran porteilla Helvetin
SilmÀt nuo tappavat nÀÀn, mÀ, Kuoleman Enkelin
Nuo kuolaavat Helvetinkoirat raastavat sieluni...
Urheasti katkeraan loppuun asti taistelin
uljaana mÀ kaaduin miekka sydÀmmessÀin
Tunsin tuskaa suloista kun maailma hiipui pois
jouduin nöyrtymÀÀn mÀ eessÀ julman kohtalon
Pimeys peitti valon mielessÀni mun
Miekka sydÀmessÀni kentille nyt jÀin
Portit Helvetin eessÀin aukeni
Tulisen meren rannat ovat kotini ja ikuisuuteni